Minä kurkotan kohti pintaa
Valo viiltää käsivarttani
Käteni alkavat hapuilla aina
vain voimakkaammin ylös
Kunnes ne lopulta
lamaantuvat kokonaan
Minä vajoan,
aina vain syvemmälle
Olen kahden viikon ajan nukkunut yössä max. 4tuntia. Minua väsyttää, pää on kipeä, lihaksiini sattuu, silmiäni ympyröivät mustat renkaat. Tekisi mieli itkeä. Haluaisin edes kerran kokea kunnon yöunet, joissa pääsisin hetkeksi horrokseen tästä todellisuudesta.
Itseinhoni kasvaa päiväpäivältä. Kaikessa mitä teen tunnen mitättömyyttä, tarpeettomuutta. Ketä varten minä elän? Antakaa minun vajota. Älkää vaatiko minulta ikuista taistelua.
Oletko kokellut Ketipinoria? Itselläni auttaa jo 25 mg annos eli 1 tabletti takaamaan kunnon yöunet...
VastaaPoistaMoikka! Ketipinorit ovat tuttuja kyllä, olivat ennen päivittäisessä käytössä, joskaan ei nukkumisen vuoksi. Kyllähän niillä saa pään turtumaan hyvin ja väsymyksen aikaiseksi, mutta haluaisin kokeilla jotain muuta. Niistä tuppasi tulemaan myös muita haittoja. Hienoa, jos sinä löysit niistä avun. Unettomuus on piinaavaa.
PoistaMoi
VastaaPoistaMä voin kertoa että kävin itekki tuolla maan tasalla 10/13-01/14 kaksi ja puoli kuukautta tappelin että saisin apua.. Mä en edes muista mitään tosta ajasta... Sain lääkkeet keskivaikeaan masennukseen ja muutuin oon ihan eri ihminen mitä aikasemmin.. �� noh toukokuussa asiat paheni ku mun elämästä ruvettiin tekee helvettiä en edes nukkunut enää sain ketipinorin ja sen jälkeen nukuin... �� kesäkuussa 14 ku muutin Kajaaniin asumaan jätin seinään kaikki lääkkeet... Kuukausi meni tosi hyvin että ei mitää ongelma, mutta sitten rupesin taas olemaan ihan jossain muualla aloitin lääkkeet uudestaa ja nyt on hyvä olla. Elämä hymyilee uudessa suhteessa ja koulupaikka mieleisellä alalla!
Toivon sulle kaikkea hyvää ja ettet jäisi sinne pohjalle. Tiedän sen kokemuksesta että sieltä on vaikea päästä mutta anna itsellesi aikaa! ❤️