Kristiina

Ekana herätessäni ajattelin, että luultavasti tänäänkin jumittaisin kotona läppäri sylissä all day, mutta onneksi sain aikaiseksi lähteä liikkeelle. Ostin Foreverista yks päivä ihanan syvän sinisen mekon. Ja koska olen povekkaampi, se istuu hyvin. No, yläkropasta siis. Vatsamakkarat tulevat vähintään yhtä hyvin esille ohuen kankaan vuoksi. Voi kuinka ihanaa olisi lähteä se päällä helle ilmojen armoille. Mutta kuten kaikki muutkin lihavat, ongelma tulee heti vatsan jälkeen alleissa. Eli on pakko laittaa joku neule päälle ja sitä saakin sitten etsiä kissojen ja koirien kanssa aina, koska harva yksi ja sama pitkähihainen sointuu jokaisen puseron ja mekon kanssa. Siispä turvauduin lyhytmalliseen luotto nahkatakkiini. Harmikseni ongelma ei tälläkään vielä ratkennut, nimittäin mun perse kirjaimellisesti levisi silmiinpistävän näköisesti siinä asussa. Ja legginssitkin oli turhan lyhyet. Joten ei muuta kuin mustat laihistavat farkut jalkaan ja mekko muutti malliaan topiksi.

Tässä kyseinen mekko, ihastuttavan Foreverin plusmallin päällä :3

Mä hikoilen kuin pieni porsas ihmisten ilmoilla nykyään, joten kassalla nahkatakin valitseminen kostautui. Tunsin jälleen ihmisten oudot tuijotukset selässäni. Tälläkertaa ainakin ihan syystä -ulos taapertaessa käsi hipaisi selkää, joka paljastui aivan litimäräksi.Vittu. Menin paniikkiin, kiiruhdin vessoille ja olin sielä niin kauan, kunnes olin mielestäni saanut mekon aseteltua takin uumeniin siten, etteivät hikiläntit paistaneet. Läskiahdistuksissani marssin toiseen ruokakauppaan ja päässäni soi erään tuttavani fb tilapäivitys: 'Ei oo lihaville nää ilmat.' Samalla hetkellä olin kassalla ostamassa limua ja jäätelöä, lol.

Tulin kotiin ja lähdettiin melkein samantien äidin ja koiran kanssa mökille. Tarkoitus oli saada puunattua siitä lomailukuntoinen. Tuuletin patjat ja petivaatteet, pyyhin pölyt ja imuroin. Lopuksi vielä lattioiden pesu ja petivaatteita kuljettamaan autolle, tarkoituksena pestä ne vielä täälä kotona. Ehdin siinä sivussa käyttää koiraa uimassa, se jaksaisi lutaa joessa vaikka kokopäivän! Olin ihan hapoilla jo pelkästään siitä jatkuvasta pallon syöttelystä ja muusta häseltämisestä, luojan kiitos en polta enää tupakkaa. Luultavasti happi ei kulkisi ollenkaan. Nähtiin tuttuja ja sain jubailtua pitkästä aikaa serkun kanssa.

Kaikinpuolin mulla oli tänään ihan kiva päivä, vaikka nuo poissaolevat tuntemukset häiritsemässä olivatkin. Voisin niistä kirjoitella myöhemmin. Silti, tunsin saavani tänään jotain aikaiseksi yhteisen hyvän eteen. Viikon päästä ollaan siis jo mökillä rakkaan ystäväni kanssa viettämässä ansaittua mökkivapaata! Toivottavasti ne poissaolokohtauksetkin hellittää, kun saa muuta ajateltavaa. Niin ja positiivista oli myös se, etten tälläkään kertaa kuollut sinne kauppaan, vaikka rytmihäiriöt tahdittivatkin jännitystä.

Oon btw ihan rakastunut tähän kappaleeseen. Ehkä siksi, että siinä on jotain katkeransuloisuutta. Vihasin aina pentuna Vilkkumaata, sain sen äänestä jomottavan päänsäryn. Saan ehkä vieläkin, mut ainakin nyt vanhempana osaan samaistua ja ymmärtää lyriikoita paremmin.

Jos joku sua kehuu se valehtelee

se tekee mitä vaan kun se haluaa rahaa

älä lainaa sille älä velkaa tee

näin Kristiina puhuu

Ja yleisö taputtaa huutaa "Krisse eduskuntaan!"

hän on niin kauniskin kauniskin aina

Eikä hän mitään paina

ei juuri mitään paina

jos vertaa hänen pituuteensa 

joka on metrikahdeksankuus

ja mitkä vaatteet

hänel on ihanat vaatteet

oi miten ihanat vaatteet

ja kaulassa silkkihuivi

ja se on joka päivä uus

joka päivä uus