Minunkaltaiseni faktat

• Olen parikymppinen 
• Empaattinen ja hyvä kuuntelija
• Myös 95% introvertti
• En ole opiskellut sitten 2013 keväästä, minulla ei ole tutkintoa, enkä ole töissä
• Kuvailisin arkeani työnteoksi. Se, että selviydyn päivistä, on minulle kokopäivätyötä
• En ole koskaan seurustellut
• Minulla ei ole koskaan ollut harrastusta, josta olisin oikeasti tykännyt
• Pidän kirjoista. Nykyään keräilen niitä mielummin, kuin kävisin kirjastosta lainaamassa
• Tykkään haalia kaikkea sisustukseen liittyvää. Säilytyslaatikoista uuteen mattoon
• Pidän maalaamisesta. Se on kuin terapiaa, antaa siveltimen viedä. En väitä että olisin siinä hyvä, mutta yhdessä äidin kanssa maalasimme joskus huoneeni ja ainakin se onnistui kivasti

• Pidän vasta-ajetun ruohon ja kookosvoiteen tuoksusta, bensan hajusta...
• En vieläkään tiedä, onko minulla lempiväriä. Pienempänä mainostin kaikille sen olevan punainen. Olen aina tyytynyt tuttuun ja turvalliseen, jotta en erottuisi joukosta. Punainen oli monien tyttöjen suosikkiväri, joten käytin sitä
• Onnenlukuni on 6. Vihaan numeroa 3, osittain siksi, etten voi sietää parittomia lukuja
• Minulla on luonnonkiharat, joita olen suoristellut jo varmaan 6vuotta päivittäin. Nyt kun hiukseni murenevat käsiin, olen opetellut luopumaan suoristusraudasta. Vähän sama kuin opettelisi kävelemään uudestaan, mutta ei sinnepäinkään
• Kylkiluuni murtui yskimisestä
• Olen syönyt 10 antibioottikuuria alle vuodessa 
• Tänäpäivänä minulla on yksi ystävä, joka on kultaakin arvokkaampi, henkinen tasapainoni, tukija ja turvani. Hän seikkailee blogiteksteissänikin nimellä S. Asumme nykyään 400km päässä toisistamme, joka on käsittämättömän vaikeaa. Yksinäisyys ja ikävä meinaa tukahduttaa, mietin monesti miksen onnistunut pitämään välejä entisiin kavereihini
• Olen äärimmäisen mustasukkainen, varmasti johtuen osittain huonosta itsetunnostani. Tiedostan sen ongelmaksi, viimepäivinä olen työstänyt asiaa hammasta purren tilanteissa, joissa muuten menettäisin malttini
• Haluaisin sosiaali-ja terveysalalle vielä joskus. 2011-2013 valmentavan luokan kusipäänarsisti opettajani kuitenkin sai murrettua minut muistuttamalla 2 vuotta siitä, etten pärjäisi kyseisellä alalla. Olisin liian heikko. Nämä eivät ole minun puoleltani keksittyjä tarinoita, myös vanhempani joutuivat osalliseksi meidän silloiseen draamaan. Lopulta enkai enää jaksanut pitää periaatteistani kiinni, vaan tosissani luulin, ettei minusta ole siihen ainoaan asiaan, josta oikeasti olen kiinnostunut.
• Aloitin tämän blogin siksi, että saisin purettua ajatuksiani konkreettisesti. Joskus se on helpompaa kuin istua pyöreän pöydän ääressä vuodattamassa taakkaansa ammattiauttajille, joilla heilläkään ei ole valmiita vastauksia. Liian pitkään elin uskossa, että terapeuttini kuin taikaiskusta keksisi mikä minua vaivaa ja miten asiassa edetään. Vasta viimepäivinä olen tajunnut, että he ovat vain tukemassa minua, kuuntelemassa huoliani. Muutoksen voin tehdä vain minä itse.