Ja sen käytös.. Otetaan aina rajummin yhteen sillonku Se saa sanoa mulle mitä Se haluaa, mut helvetti on irti jos mä sanon omat mielipiteeni. Se ja mun veli heittää aina sellasta 'läppää' musta ja joskus äidistäkin, eikä ne tajua että kun Se arvosteleminen jatkuu päiväkausia ei sitä voi enää ottaa minään vitsinä. Jos mä nyt haluaisin sanoa tästä iskälle suoraan niin että saatais puhuttua asiat halki, Se luultavasti kiroais, menis huoneeseensa mököttämään huikkaamalla ettei sillä ole mulle mitään puhuttavaa ja paiskais ovensa kiinni. En ikinä halua olla Sellanen, etten voi puhua suoraan sillon ku on jotain puhuttavaa tai etten osaa pyytää anteeks oikealla hetkellä. Mulle tunteista puhuminen on vaikeeta, mut luulen et sitäkin voi harjoittaa, ja sentään mä haluan sitä itse.
En tavallaan ihmettele mistä mun huono itsetunto on voinu saada alkunsa. Pelottaa ku oon nyt vasta ymmärtänyt, ettei mun epävarmuus itseäni kohtaan ole välttämättä johtunut ainoastaan muiden ihmisten sanomisista, Se voi olla osittain siitä mitä meidän perheessä tapahtuu. Tunnen itseni välillä alistetuks. Sellaseks, ettei mulla oo sanavaltaa mihinkään ja vaikka olisikin, mun kannattaa mielummin olla hiljaa ja purra hammasta. En jaksa näitä tilanteita. En ees tiiä kuulostaako Tää niin pahalta ja ehkei Se sitä olekaan, mut ei myöskään mitään kivaa. Älkää käsittäkö väärin, mä rakastan mun isää niin kuin kaikkien Pitäis pystyä sanomaan omista vanhemmistaan. Mä olen etuoikeutettu, ettei mun vanhemmat ole juoppoja tai väkivaltaisia. Meillä kaikilla on omat ongelmamme, eikä niitä ikinä Pitäis verrata keskenään.
Kirjoitan tätä puhelimella jossa on helvetin vammanen ennakoiva teksti. Se päättää muuttaa sanoja aina viime hetkillä, kirjoittaa isolla Sillon ku ei Pitäis ja niin edelleen, joten hukun luultavasti kirjoitusvirheisiin. Tai sit en,mut senkin sanominen voi johtua siitä epävarmuudesta. Pitää pyydellä anteeksi pienimpiäkin asioita. Pitää elää anteeksipyytelevästi. Ehkä mun vaan täytyis olla miettimättä liikaa, niinkuin monet on kehottaneet. Pitäiskö mun siis nyt muuttaa sanomaani toteamalla, ettei mua kiinnosta, jos joku tätä lukeva vetää hernemaissit palkoineen nokkavärkkiinsä mahdollisista kirjotusvirheistä? Mut tuskin ketään ees oikeasti kiinnostaa pari virhettä sielä täälä. Siinä kai mun vastaus omaan kysymykseeni. Ei tarvitse olla töykeä sanomalla ettei kiinnosta, muttei myöskään tarvitse katsoa asioita sormien läpi. Jospa mä ottaisin omasta vinkistä vaarin itselleni ja myös yrittäisin elää sen mukaan, kerrankin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mun terapeutti on pyytänyt mua ihan tahallani jättämään kirjoitusvirheitä blogiteksteihini, koska olen perfektionisti. Ei mua muiden virheet ärsytä, mutta omat kyllä, joten.. vaikeaa on.
VastaaPoistaMäkin oon saanut osakseni tuota käytöstä kotona. Millon on heitetty läppää siitä, että olen liian hiljainen, millon kotihiiri.. Jos joskus on ollut voimia ja oon lähtenyt lenkille, niin siitäkin vaan sai läppää niskaansa. Ja tuo kaikki on vaikuttanut muhun vahvasti.
Mullakin on muuten puhelin, joka aluksi vaihto itestään joitain sanoja isoilla kirjaimilla alkaviksi, mutta sain sen jostain kieliasetuksista poistettua.
Pitäis muuten itekin testata tota, että jättää tahallaan niitä virheitä sinne, sen kummemmin oikolukematta. Vois jopa olla, et Sais teksteihin sitä kautta enemmän elävyyttä, kun ei tarvis moneen kertaan miettiä, mitä sanavalintoja milloinkin käyttää. Vaikeeta on varmasti, ootko huomannu siitä olevan sulle mitään hyötyä?
VastaaPoistaJa kiitos kieliasetus vinkeistä, täytyypi kokeilla, jos saisin sen wörkkimään! Riippuu tietty varmaan puhelimestakin, lumiat on ainakin yleensä niin vammasia et saa niiden kanssa tapella aikansa ennenku löytää sen mitä pitää :o
Tavallaan Sä annoit mulle aika paljon kertomalla mitä kaikkia vaikeuksia sulla on sielä kotona asian tiimoilta. Mä nimittäin oon myös luullut, että kaikki on mun omaa kuvitelmaa, että suurentelen asioita ja ettei Se ole niin vakavaa. Ei tietenkään oo kiva että kukaan joutuu sitä omassa kodissaan sietämään. Mut Se helpottaa, että tässäkin keississä on kohtalotoverinsa. Ehkä nyt voin hengähtää ja ajatella, että saan olla niiden sanomisista oikeasti loukkaantunut. Etten vain ylireagoi. Kiitos. :)
Noh, täytyy myöntää, että harvoin pystyn niitä virheitä jättämään vaan korjaan jälkikäteen. :/ En sais niin tehdä, mutta varsinkin nyt kun on huonompi kausi menossa, niin virheet ahdistaa liikaa. :/
PoistaMullaki on lumia. Ite löysin: Asetukset/Näppäimistö/Suomi. Ja sieltä ruksasin pois "korosta kirjoitusvirheitä sisältävät sanat" ja "korjaa kirjoitusvirheet". Noin se tais onnistua.
Kiitos noista sanoista. :) Mä olen usein terapiassa puhunut siitä,muistanko mä koko lapsuuden ihan väärin, kun esim. mua vuotta vanhempi sisko on sanonut, että meillähän oli ihan hyvä lapsuus. Mun mielestä se oli kaukana siitä.. Mun vanhin sisko (40v) on ollu mun pahin kiusaaja. Pahat traumat. Ei sitte olla tekemisissä kuin harvoin.