Ehkä kuitenkin, mäkin voisin tehdä sen aloitteen joskus. Ehkä kuitenkin, kaikki ei olekaan aina mua vastaan. Ehkä mä olen itse itseni pahin vihollinen. Ehkä sen takia mä olen yksin. Ehkä sen takia ihmiset ei huomaa mua, koska mä en huomaa niitä.
Olkaa yksin ja juoskaa karkuun
torstai 12. kesäkuuta 2014
Ajattelen aina jos joku puoltuttu ei enää moikkaa mua nähdessään, että se on kuullu musta jotain, tai inhoaa mua muuten vaan. Olin just kävelly terapiasta hirveessä kaatosateessa, aikeinani käydä vielä kaupassa. Sielä pihalla istui 2 sellasta puoltuttua jätkää. Kävelin ohi, paniikissa, moikkaamatta. Mä näytin varmaan lihavalta, uitetulta rotalta. Ajattelin, että ne varmasti naurais mulle, koska 'olin jaksanu lähteä lenkille tällasessa säässä.' Kelatkaa, läski lenkkeilemässä. Ruokakauppaan. Ajattelin, et ei ne kumminkaan vastais mun tervehdykseen ja sit vaan nolaisin itteni.
Ehkä kuitenkin, mäkin voisin tehdä sen aloitteen joskus. Ehkä kuitenkin, kaikki ei olekaan aina mua vastaan. Ehkä mä olen itse itseni pahin vihollinen. Ehkä sen takia mä olen yksin. Ehkä sen takia ihmiset ei huomaa mua, koska mä en huomaa niitä.
Ehkä kuitenkin, mäkin voisin tehdä sen aloitteen joskus. Ehkä kuitenkin, kaikki ei olekaan aina mua vastaan. Ehkä mä olen itse itseni pahin vihollinen. Ehkä sen takia mä olen yksin. Ehkä sen takia ihmiset ei huomaa mua, koska mä en huomaa niitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti