Muistoni lierihatusta

Uneton yö

Makaan alasti sängyllä

Sängyllä, jossa ei ole petivaatteita

Yritän sulkea silmät

Ympärillä surisee kärpänen 

Se on surissut siinä kokoyön

Saan jonkin välähdyksen

Välähdyksen muistoista

Muistoissani olen 15 kesäinen

Olemme ystäväni kanssa kaupungissa

 Aikeinamne lähteä kotiin

Vaaleansininen avoauto lipuu ohi

Apparin paikalla on joku tyyppi, sillä on lierihattu

Mies huutaa jotain, mitä en kunnolla kuule

Auto kaartuu pois

Myöhemmin kohtaamme samat kaksi miestä

En muista, mistä tarkalleen puhuimme

Toinen on virolainen, suomesti huonoa puhuva yli kolmekymppinen mies

Hän on ylväs, pitkä ja hoikka

Nuorempi on söpö, sillä on sellainen lierihattu, pikimusta tukka ja vieno hymy

Ne pyytää meitä kyytiin
Miksi epäröisin?

Ajelemme kokoyön, meillä on hauskaa

Vanhempi mies tahtoo esitellä kotinsa, joka on 30kilometrin päässä

Kaarramme pihaan, jossa on iso tehdashalli ja autonromuja

Kävelemme  natisevat puuportaat ylös

Huone ylhäällä on siisti, mutta sokkeloinen

Sielä on monta lukittua ovea ja parveke

Tapamme aikaa jutellen

Ympärilläni puheensorinaa ja naurua

Kuplan rikkoo miehen ääni, joka ehdottaa pornoelokuvan katsomista

Vaihdamme silmäyksen ystäväni kanssa, meitä asia huvittaa

Taustalla alkaa pian voihkia pari kaunista, kiinteää naisvartaloa

Ystäväni katoaa parvekkeelle nuoremman kanssa, johon tykästyin

Virolainen on kohtelias, hänellä on pilkettä silmäkulmassa

Liikaa

En tahdo häneltä mitään
Ystäväni viipyy liian kauan parvekkeella

Vihdoin he tulevat sisälle

Nuorempaa väsyttää

'Käyn moikkaamassa häntä'
Sanon ystävälleni, joka luo minuun merkillisen katseen 

Menen makkariin, suljen oven perässäni

Voin kuvitella ystäväni ilmeen

'Tykkäätkö sä oikeesti tosta?'
Kysyn lierihatulta ihmisestä, jonka pitäisi olla ystäväni

Hänen kanssahan minä tulin
Hänen seurassahan minä olen

'On se ihan ok, mut sä oot parempi'

Lähdemme takaisin kotiin, heitämme ensin ystäväni

'Mulla oli kivaa. Soitellaan, Christina. Jäätkö sä vielä noiden kanssa?'

'Emmä tiedä.'

Äiti on yrittäny soitella sata kertaa

Se varmaan uhkaa taas laittaa poliisit perään

Mua inhottaa olla vastaamatta

Mutta mä haluan elää ja kokea

Kurvaamme pois ystäväni pihasta

Miehet kysyvät, tahdonko jo kotiin
Kello on viisi aamulla

Mietin hetken

Väsyttää ja äiti on varmasti huolissaan, pitäisi mennä kotiin

'Ei vielä, mä tuun sun luo yöks'
Sanon nuoremmalle

Olemme perillä

Se on punainen omakotitalo

Pihalla joku iäkäs juoppo kusee nurmikolle

Sisällä vastaan kävelee haisevia, humalaisia miehiä

Mä en tiedä, mikä paikka se on

Mennään huoneeseen, joka on avara

Sielä on pelkistetty sisustus, kaikki huonekalut on vaaleita

Ikkuna on säpäleinä, kylmä ilma virtaa sisään

Pöydällä on ylitsepursuava tuhkakuppi

Mua puistattaa

Käydään vierekkäin sängylle

Me pussaillaan

Ja tehdään jotain muutakin, mut ei sitä itseään

'Sori, mä olen liian sekasin, ei tästä tuu vittu mitään'

Olen pettynyt, mutta annan asian olla

'Ehkä sun ois parempi lähtee himaan'

Aina yhtä pysäyttävä lause
Nielaisen

Poika kertoo laiskasti ohjeet, miten pääsen juna-asemalle

Entä jos en löydä, kysyn

'Kyllä sä löydät, et voi olla löytämättä. Ei tästä oo matka eikä mikään'

Lähden kävelemään

Matkalla tiedustelen ohikulkijoilta nopeinta reittiä asemalle
Jos vaikka olen eksynyt

Junassa oloni on likainen

Hiukset ovat takussa

Eiliset meikit poskilla

Musta tuntuu, että kaikki tietää
missä mä olen viime yönä luurannut

Ja mitä mä olen tehnyt