Eräs uusi tuttava erehtyi kysymään multa, miksi en pidä kaupungista, jossa olen kokoikäni asunut. Hän kysyi sitä, koska oli itse vasta muuttanut tänne. Lykkyä pyttyyn, toveri:
"Mä olen luonteeltani aina ollut ujo, herkkä ja sinisilmäinen. koko peruskoulun kiusattuna, mutta yläasteella tuli ekaa kertaa myös päihteet ja muut. alotin röökin, koska muutki poltti. kaikki kinus jämiä ja tupakkaa, että jos mulla oli vaivalla saatu maxi aski, siitä oli illalla jäljellä enää muutama, koska heitin puolet askista 'kavereille.' multa lainailtiin rahaa. eikä nyt puhuta mistään kympeistä. ja koska kiusattiin halusin kovasti päästä porukkaan mukaan ja koska mulle oli/on vaikeeta sanoa ei, lainasin jokakerta. sitku ikää tuli lisää eksyin sinne pahimpaan. viina ja blaadaus ei kaikille riittäny, joten sit tuli kuvioihin subut ja rännitykset. sen kaiken keskellä tuli 14-17 vuotiaana kasvettua ja välissä sairastuin ja olin sit vuoden suljetulla ja vielä nykyäänki psyk. avohoidossa. se nuoruus ei ollu mitää ruusuilla tanssimista. ystävät puukotti selkään ja kaipasin kipeesti hyväksyntää jota sit etsin joskus ihan väärillä keinoilla. tee pari virhettä - kaupunki leimaa sut tehneeks niitä satoja. kannoin muutaman vuoden kylän pahinta jakarin /lutkan/huoran mainetta. ja se ei ollu mitään 'kateellisten viatonta huutelua' vaan esim yks kerta, pari aikuista ihmistä tuli mun päälle ku oltiin kylillä juomassa. tönittiin ja uhkailtiin mut ykskää ei ehtiny lyömään ku kaverit oli soittanu veljelle siitä. mut jäi siitäki sellanen pelko. katkasin 18 vuotiaana välit oikeastaan kaikkiin täälä. siitä päihde jengistä oli varsinkin vaikeeta vähinäänin lähteä. mut mä sain tarpeekseni muiden miellyttämisestä. valitsin olla mielummin yksin ku lössissä, joka tarvii mua vaan sillon ku niil ei oo varaa kamaan. tai ku ne tarvii jeesiä muissa draamoissa ja ihmissuhde sotkuissa. mä en ite oo koskaan käyttäny muutaku alkoholia, eli se tavallaan erotti mut aina muista, koska en edes hiisannu. vielä nykyäänki joku noista piireistä saattaa ottaa yhteyttä jos ne on pulassa. ja ne jokakerta osaa kuulostaa yhtä säälittäviltä ja apeilta, et tekis mieli heti tarjota auttava käsi. mutta en auta enää. rehellisesti kukaan niistä ei koskaan antanu mulle mitään muutaku tyhjän lompakon. kysyit syytä ja mä kerroin, jotkut ei tykkää mun avoimuudesta mutta ei mua pelota puhua ongelmista."
mä säälin sua ku mun vartaloa, niin runneltu, niin turmeltu
oppiakseen uutta, harhoissa ei kuule totuutta
vaiheessa, aineessa, paineessa, laineessa
hyökyaalto haki jo Sirkesalon
aamulla kirvelee valo
puhutaan paskaa, teoriassa
tosi asiassa vedetään aineita
päästkää mut vittuun kalliosta, Lappiin kasvattaa poroja
anna mulle terve yhteisö jossa olla
yksin ei jaksa enää, hyksiin ei passaa mennä
kaikille armo, paitsi itelle, suutarin lapsella ei oo kenkiä
tää kroppa ei kauaa kestä ennää
mee itekki sinne minne mennään
oksennan eli ajattelen
mä en vittu siedä mitään
en ymmärrä miksi tykkään surullisista lauluista ehkä ne on kotoisia
mä oon sitä, mitä haluan olla, mut vaikee välillä haluta olla
kamalissa olotiloissa välitiloissa, motivaatiota hakemassa, kaipaan rakkautta
tarkoitusta, kaavaa kaaokseen
pelkään menettäväni kaikkeni, äitini, mieleni
ainoa joka kuuntelee on Jumala minun sisässä jolle olen minä
selittämättä, vääjäämättä, en haluu sinne, valun sinne
mulla tuntuu että meikä saattaa kilahella
silti meikä haluaa omas päässä tapella
saattaa tulla jotain outoo paskaa suusta
muttei se haittaa ku meikä löytää itteni hirtettynä puusta
mitä sä voit siihen sanua, itsemurha on
aine, meikäläisen uusi vaihe
silti meikä tekkee sun kanssa tätä
vitun teoria, muille väännetty
ite opittu, virheestä, virheestä
vittu saatana, en luovuta
hymyilen huomenna, vedän kuolemaa turpaan
nää vitun kerrostalot mahdollistaa parvekkeelta hyppäämisen
viina ryyppäämisen
millon koulus opeteltiin annosteleminen
eläminen, paikallaan oleminen
tää liha on vitun sitkiää
mutta kuinka, osais ees itkiä
kyyneleillä omana tietona
aivan vitun uskomatonta, mä oon tän vartalon sisässä
katon itseäni silmiin, enkä näe itseäni
täällä on kahta eri sakkia, vitun tyhmiä ja vitun älykkäitä
en tiiä kummassa oon, kummastelkoon päättäjät
verta ei voi oksentaa, ainoastaa blandataa
nestettä, sisään, tavotellaan nollatasoa
kaikki ongelmat päättyy aina kysymykseen, onko Jumala olemassa
uskon kuin lapsi, tai tapan itseni
pääsen taivaaseen, etkä pääse, tai kuolen
dokumentti, toivo, lasku kiitos, toivon valo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti