Juhlistan siis tätä keskikesän juhlaa yksin. Se ei hirveästi kaiverra, samanlainen arkipäivä muiden joukossa. Yksinäisyyteen ei ehkä koskaan totu, mutta se vaan pitää oppia sietämään. Ajattelin tänään leipoa pannarin, syödä sen ihan itse ja myöhemmin itkeä morkkista. Saatan katsoa myös jotain leffaa, harmi vaan että Netflixin valikoima on niin kehno. Voisin myös ehkä vetästä päikkärit, ihan sellaset pienet vaan. Ja sitten käydä ehkä myös lenkillä. Painotan sanaa ehkä.
Hyvää Juhannusta kaikille!
Muistakaa nauttia, myös minun puolesta :3

Hei! Yksin vietin minäkin. Enimmäkseen sohvalla läppäri sylissä, josta siirryin myöhemmin sänkyyn. Toki söin herkkujakin.
VastaaPoistaVaikka sitä tuntee olleensa yksinäinen jo lapsesta lähtien niin.. Ei siihen vaan totu..
Kuulostaa hyvinkin tutulta ja arkipäiväiseltä. Ei se mitään kivaa ole, eikä siihen yksin olemiseen välttämättä pitäiskään tottua.. On vaan välillä lähes mahdotonta koittaa solmia niitä uusia ihmissuhteita ja pitää yllä vanhoja. Netissä on helppo puhua ihmisille kun ei ole sitä livejännitystä, sen takia itsekin paljon kulutan aikaa tietokoneen ruutua tuijotellessa. Mielummin ois tuola ulkona muiden tavoin aikaa viettämässä.
PoistaToivottavasti siekin onnistut edes jotain tekemistä keksimään. Mulla ainakin alkaa tosi nopeesti jyllätä ajatukset pääkopassa jos vaan jään koneelle jumittamaan. Äsken raahauduin puoliväkisin lenkille, se jeesas vähän :)